Medieval Highlights
of Tallinn

Uuteen kaupunkiin tutustuminen ei ole pelkkää sightseeingia, vaan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Näitä kohteita ja tekemisiä suosittelemme aktiivisille matkaajille, jotka haluavat saada matkaltaan mahdollisimman paljon.

Keskiaikainen ravintola Olde Hansa on kuin vauraan kauppiaan vieraanvarainen koti, missä musiikki, kynttilänvalo ja vanhanaikaiset huonekalut luovat aidon keskiaikaisen tunnelman. Vanhojen reseptien mukaan valmistetut ruoat, mausteviinit ja iloinen palvelusväki saavat vierain sielut hehkumaan.

Mestaripiha pitää yllä Tallinnan kunniakkaita käsityöläisperinteitä. Vanhankaupungin rauhaisalla sisäpihalla on kaupan nykypäivän mestareiden töitä sekä uniikkikoruja. Galleriassa voi nauttia taide-elämyksiä ja suositussa pikkukahvilassa käsintehtyjä suklaamakeisia. Mestaripiha tarjoaa myös majoituspalveluita.

Kohtuotsan näköalapaikalta avautuu panoraamamaisema vanhaankaupunkiin ja torneille – moderni keskustan muodostaa niille taustan.

Suuri alue Toompean kukkulan itäreunalla tarjoaa unohtumattomat näkymät keskiaikaiseen kaupunkiin ja se on varmasti kaupungin suosituin valokuvauspaikka. Täältä näet Tallinnan vanhat tornien kärjet sekä uudet tornit, joista korkein on etäällä siintävä TV-torni. Modernin kaupunkikeskustan takana levittäytyy Lasnamäen kaupunginosa, joka on korkeiden kerrostalojen täyttämä, neuvostoajalla rakennettu lähiö.

Kesällä näköalapaikalla toimii myös ulkoilmakahvila ja iltaisin on tarjolla tanssiakin.

Tämän Tallinnalle symbolisen goottikirkon torniin kiipeäminen on ankaraa mutta palkitsevaa. Olevisten torni on joskus ollut maailman korkein rakennus.

Kerran kauan sitten, vuosina 1549–1625, jos aivan tarkkoja ollaan, tämä goottilaistyylinen kirkko oli maailman korkein rakennus. Jättiläismäinen, 159 metriä korkea torni, joka oli varmaankin tarkoitettu myös maamerkiksi lähestyville laivoille, osoittautui hieman liian tehokkaaksi ukkosenjohtimeksi. Salama on lyönyt torniin useita kertoja ja kirkko on palanut poroksi kolme kertaa.

Nykyisin Olevisten tornilla on korkeutta enää 124 metriä, mutta silti se päihittää pituuskisassa useimmat Tallinnan rakennukset ja on yksi tunnetuimmista kaupungin symboleista. Olevisten torniin pääsee myös käymään (huhtikuusta lokakuuhun), ja urheille valloittajille on luvassa päätähuimaavat näkymät vanhaankaupunkiin, Toompealle ja satamaan.

Itse kirkko on rakennettu vähintään vuonna 1267, ehkä aiemminkin, ja se on ilmeisesti palvellut niitä ensimmäisiä pohjoismaisia kauppiaita, jotka alueelle asettuivat. Villeimpien tarinoiden mukaan kirkko on saanut nimensä joko jättiläiseltä tai salaperäiseltä, kirkon rakentaneelta muukalaiselta, mutta todellisuudessa se on kuitenkin omistettu Norjan kuningas Olavi Haraldinpojalle eli Olavi Pyhälle, mistä myös nimi Oleviste kirik eli Pyhän Olavin kirkko.

Kirkon nykyinen ulkoasu on perua 1500-luvulta. Sisällä on korkeat holvisalit sekä historistinen sisustus, joka on rakennettu vuoden 1830 tulipalon jälkeen.

Jumalanpalvelukset sunnuntaisin klo 10 ja 12.

Upeat alttaritaulut, keskiaikaiset hautalevyt ja muut kirkkotaideteokset ovat ihasteltavina tässä 1230-luvulla rakennetussa ja sittemmin museoksi muutetussa kirkossa.

Pyhimykset, tanssivat luurangot ja hopea sekä hienot urkukonsertit ovat tämän kohteen vetonauloja.

Gotlannista tulleiden saksalaisten kauppiaiden ja uudisasukkaiden rakentama vankka kirkko suunniteltiin toimimaan myös linnoituksena – suojaavaa kaupunginmuuria ei vielä silloin ollut. Rakennus selvisi uskonpuhdistuksen melskeistä, muttei enää ollut yhtä onnekas, kun toisen maailmansodan pommitukset runtelivat Tallinnaa.

1980-luvulla toteutetusta entisöinnistään lähtien Nigulisten kirkko on toiminut kirkkotaiteeseen erikoistuneena museona. Kokoelmien tunnetuin teos on Bernt Notken kaunis mutta kammottava Kuolemantanssi-maalaus. Esillä on myös huikean hienoja alttaritauluja, barokkityylisiä kynttiläkruunuja, satoja vuosia vanhoja hautalaattoja sekä kaupungin käsityöläiskiltojen valmistavia hopeaesineitä.

Kirkkosalin akustiikka on erinomainen, joten Niguliste on myös urku- ja kuorokonserttien huippuareena. Konsertteja on tarjolla useimpina viikonloppuina.

Vuonna 1422 perustettu pieni puoti Raatihuoneentorin laidalla on Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut apteekki.

Kymmenen sukupolvea eli vuodet 1581–1911 apteekkia operoi yksi ja sama perhe – Burchartit. Apteekki oli niin tunnettu, että Venäjän tsaarikin tilasi sieltä lääkkeitä.

Keskiaikana apteekki määräsi asiakkailleen sellaisia rohtoja kuin käärmeennahkaa, muumiomehua ja yksisarvisen sarvijauhetta (mieskunnon kohotukseen). Apteekin myyntiartikkeleihin kuuluivat myös varsin arkisilta tuntuvat hillot, teet, viinit, ruuti sekä Tallinnan tapauksessa tietysti marsipaani. Marsipaani oli yksi apteekin hittituotteista ja tarina kertookin, että herkku olisi keksitty tässä apteekissa lääkkeen sekoittelun onnekkaana sivutuotteena joskus 1400-luvulla.

Apteekkitoiminta jatkuu yhä ja myynnissä ovat modernit apteekkituotteet. Sivuhuoneessa on esillä kiehtovaa esineistöä 1600–1900-lukujen sairaanhoidosta.

Pittoreski Raatihuoneentori on ollut vanhankaupungin kiistaton keskus viimeiset 800 vuotta.

Näyttävien kauppiaantalojen ympäröimä ja kesäisin katukahviloiden kansoittama tori on matkailumagneetti aivan luonnostaan.

Tori on ollut historiallinen kauppa- ja kohtauspaikka, mutta myös ainakin yhden mestauksen näyttämö (tapahtumasarja sai kuultavasti alkunsa kelvottomasta munakkaasta). Kun etsit keskeltä aukiota pyöreän kompassikiven, voit (pikkaisen pinnistellen mutta kuitenkin) sen päällä seisoessasi nähdä kaikki viisi vanhankaupungin korkeaa tornia.
Nykyäänkin tori on kaupungin sosiaalisen elämän keskus, jossa järjestetään ulkoilmakonsertteja, käsityötapahtumia ja keskiaikaisia markkinoita. Joka talvi sinne pystytetään kaupungin joulukuusi (perinne on saanut alkunsa vuonna 1441) ja vilkas joulutori. Keväisin torilla vietetään Vanhankaupungin päiviä, joka on moderni versio keskiaikaisesta karnevaalista ja jonka kautta vaalitaan kaupungin keskiaikaisia perinteitä.
Kuuluisimmat rakennukset torin laidalla ovat Raatihuone ja Raadinapteekki.

Tämän pittoreskimpi ei keskiaikainen vanhakaupunki voi olla. Suojaisa Katariinankuja kulkee entisen Pyhän Katariinan kirkon sivuitse.

Katariinankuja on kapea pikku katu, joka yhdistää Vene- ja Müürivahe-kadut.

Suloisen kujan varrelle on ryhmittynyt mielenkiintoinen Katariinan kilta – ammatissa toimivia käsityöläisiä yhdistävä kilta, jonka jäsenet valmistavat perinteisin menetelmin keramiikkaa ja lasia, hattuja, tilkkutöitä, koruja, käsinmaalattua silkkiä ynnä muuta. Verstaat toimivat pienissä 1400–1600-luvuilta peräisin olevissa tiloissa kujan toisella seinustalla. Ne ovat avoimia studioita, joissa voi käydä seuraamassa mestareiden työskentelyä, olipa se sitten lasinpuhallusta, kudontaa, keraamisten astioiden valmistusta tai jotain muuta.

Viehättävän kujan suurin vetonaula on silti varmasti sen ilmapiiri. Missään muualla Tallinnassa ei keskiaikainen tunnelma ole niin käsinkosketeltavissa kuin Katariinankujalla.

Tämä on paras näköalapaikka katsella Tallinnan satumaista ympärysmuuria ja torneja, Oleviston kirkkoa ja satamaa.

Toompean kukkulan pohjoissivulla avautuva tasanne sijaitsee kalkkiliuskereunamalla. Oikealla näkyvät kaupunginmuuri ja tornit. Vasemmalla ovat Kalamajan ja Pelgulinnan kaupunginosat sekä rautatieasema.

Kiemurteleva portaikko on rakennettu vuonna 1903. Se johtaa alas Nunne-kadulle ja Shnellin puistoon.

Keskellä Toompean kukkulaan kohoava keskiaikainen kirkko on yksi koko Viron kiehtovimpia historiallisia nähtävyyksiä.

Vuoden 1233 paikkeilla perustettu ja toistuvasti jälleenrakennettu kirkko on sekoitus eri arkkitehtonisia tyylisuuntia. Sen holvirakenteinen keskiosa on peräisin 1300-luvulta, kun taas barokkityylinen torni on rakennettu niinkin myöhään kuin 1770-luvulla.

Historiallisesti kirkko oli Viron eliittiluokan eli saksalaisen aateliston käytössä. Tämä tosiseikka on hyvin selvää heti, kun astut ovista sisään. Kirkko on täynnä näyttäviä hautavaakunoita 1600–1900-luvuilta sekä hautakiviä 1200–1700-luvuilta. Kirkkoon haudattuja merkkihenkilöitä ovat esim. Ruotsin joukkoja suuressa Pohjan sodassa komentanut Pontus de la Gardie, Venäjän ensimmäistä retkikuntaa maailmanympärimatkalla johtanut baltiansaksalainen amiraali Adam Johann von Krusenstern ja Katariina Suuren rakastajaksi huhuttu skotlantilaissyntyinen amiraali Samuel Greig of Fife.

Christian Ackermann, yksi 1600–1700-lukujen taitavimmista ja tunnetuimmista puukaiverrusten tekijöistä, on valmistanut kirkon saarnastuolin (1686) sekä alttarin (1694–1696).
Aivan pääoven luona voit nähdä suuren kivitaulun, jossa lukee ”Otto Johann Thuve. Edisen, Väänan ja Koonun kartanonherran hauta. 1696 A.D.”. Thuve, tuo ”Tallinnan Don Juaniksikin” mainittu mies oli parantumaton juomari ja naistenmies. Kuolinvuoteellaan hän esitti pyynnön tulla haudatuksi kirkon kynnykselle, jotta hyvät, Jumalaa pelkäävät ihmiset kirkkoon tullessaan ja rukoukseen polvistuessaan samalla ehkä saisivat hänenkin sielunsa puhdistettua.

Kirkon sisustuksen ihastelun lisäksi kävijät voivat kiivetä 69 metriä korkeaan, barokkityyliseen kellotorniin ihastelemaan upeita kaupunkinäkymiä.
Jumalanpalvelus su klo 11, urku- ja rukoushetki ke klo 17 (ilmainen sisäänpääsy), urkuresitaali la klo 12 (edellyttää lahjoituksen).

Kirkossa vierailusta peritään lahjoitussumma. Torniin on sisäänpääsymaksu.
Pääsy sekä kirkkoon että torniin on rajoitettu jumalanpalvelusten, kirkollisten toimitusten ja konserttien aikana.

Näyttävä sipulikupolikatedraali Toompean mäen harjalla on Moskovan patriarkaatin alaisten ortodoksien pääkirkko Virossa.

Se on myös ehdottomasti suurin ja näyttävin ortodoksikirkko Tallinnassa.
Katedraali valmistui Toompealle vuonna 1900, aikana jolloin Viro kuului tsaarin Venäjään. Kirkko oli kaavailtu symboloimaan imperiumin poliittista ja uskonnollista ylivaltaa tähän uppiniskaiseen Baltian kolkkaan.
Kirkko on pyhitetty novgorodilaisruhtinas Aleksanteri Jaroslavitš Nevskille, joka joukkoineen pysäytti saksalaisten ristiritareiden tunkeutumisen itään kuuluisassa Peipsijärven jäätaistelussa vuonna 1242. Kirkon sijaintipaikka Tallinnassa ei ole sattumaa, vaan se rakennettiin tarkoituksella vastapäätä Toompean linnaa, siihen missä oli ollut Martti Lutherin patsas.
Nyt kun valtataistelu on jo aikoja sitten laantunut, jäljelle on jäänyt arkkitehtoninen helmi. Arvostetun pietarilaisen Mihail Preobraženskin suunnittelema kirkko edustaa historistista sekatyyliä ja on äärimmäisen koristeellinen. Ikonien ja mosaiikkien täyttämä pyhäkkö on näkemisen arvoinen.
Kirkon torneissa on kaupungin mahtavimmat kellot. Niitä on yhteensä 11, ja joukossa on myös Tallinnan suurin, 15 tonnia painava, kello. Kaikkia kelloja soitetaan yhtä aikaa ennen jumalanpalveluksia.

Tämä massiivinen, 38 metriä korkea tykkitorni sisältää kattavan, kaupungin linnoittamisesta kertovan näyttelyn mutta myös keskiaikaisia aseita sekä katsauksen keskiaikaisen Tallinnan elämään.

Kaikkien muureista, torneista, tykeistä ja sen sellaisesta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti katsastaa tämä museoksi muutettu tykkitorni. Esillä on keskiaikaista aseistusta, mutta museossa kerrotaan myös, miten kaupungin muuri- ja tornipuolustusjärjestelmä on syntynyt ja kehittynyt. Lisäksi valotetaan keskiaikaista elämänmenoa Tallinnassa – millaisia rikoksia tehtiin ja miten niistä rangaistiin.
Kiek in de Kök toimii kauttakulkuna kiehtoviin salakäytäviin (Bastionien tunnelit).

Tornin omaperäinen nimi tarkoittaa sananmukaisesti ’kurkkaa keittiöön’. Torni oli niin korkea, että keskiajalla vartijat saattoivat nähdä sieltä suoraan talojen savupiippuihin ja sitä kautta ihmisten keittiöihin.

Kiek in de Kök rakettiin alun perin 1470-luvulla, mutta pian sitä laajennettiin ja vahvistettiin, niin että seinistä tuli yli neljä metriä paksut. Liivinmaan sodissa 1500-luvun lopulla Iivana Julman joukot onnistuivat räjäyttämään valtavan reiän torniin, mutta se kesti siitä huolimatta. Sodanjälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa paikattuun seinään upotettiin neljän tykinkuulan rivi muistoksi tapahtuneesta. Ne näkyvät yhä tornin kaakkoiskyljellä.

Yläkerrassa on viihtyisä kahvila, jonne kannattaa kiivetä nauttimaan vanhankaupungin hurmaavista maisemista.